Hopeatassu pudottautui vaanimisasentoon. Hän hiipi eteenpäin vatsa sisäänpäinvedettynä. Hän pidätti hengitystään. Oppilas tarkkaili oravaa, joka nakersi käpyä. Yhtäkkiä Kettutassu hyppäsi hänen päälle.

-Juokse! Hän rääkäisi. Hopeatassu hyppäsi jaloilleen. Hän ei tiennyt, mitä juoksi pakoon, eikä kääntynyt katsomaan. Yhtäkkiä taivas musteni, ja siinä kulki verenpunaisia pilviä. Yhtäkkiä alkoi satamaan verta.

Kettutassu oli hävinnyt näköpiirstä.

-Kettutassu! Odota! Missä olet? Hopeatassu huusi.

-Älä pelkää, Hopeatassu! Tulet pelastamaan oman klaanisi, tuntematon ääni kaikui pimeässä ja verisessä metsässä.

-Kuka olet? Hopeatassu kysyi, mutta kaikki hävisi, ja hän jäi yksin.

-Huhuu? Hän huhuili pimeyteen.

-Hopeatassu! Hän kuuli Kettutassun äänen.

-HOPEATASSU! Hän heräsi unestaan.

-Olet pyörinyt ihan hirveästi, mikä sinua vaivaa? Kettutassu kysyi huolestuneen näköisenä.

-Kaikki on hyvin, Hopeatassu vastasi hieman hämillään.

-Raitahäntä on jo aloittanut aamupartioiden järjestelyn. Sinut pyydettiin mukaan, Kettutassu sanoi. Hopeatassu mietti karmaisevaa painajaista metsästä.

-Sano Raitahännälle että en osallistu tänään, Hopeatassu sanoi. Kettutassu katsoi kysyvästi, mutta meni ulos oppilaiden pesästä. Hopeatassu mietti hetken, mitä uni oli tarkoittanut. Kuka oli se kissa, joka puhui hänelle? Miksi taivaasta tihkui verta? Hän päätti mennä parantajan pesälle hakemaan rauhoittavaa yrttiä.

 

Kirkasjalka, klaanin parantaja näytti hyvin huolestuneelta.

-Onko sinulla jotain rauhoittavaa yrttiä? Hopeatassu kysyi.

-Näitkö painajaista? Kirkasjalka kysyi.

-Näin unta tummasta metsästä, verisateesta, punaisista veripilvistä ja tuntemattomasta kissasta, Hopeatassu selitti. Kirkasjalka kauhistui.

-Mitä? Hopeatassu kysyi. Kirkasjalka rauhoitti mielensä, ja alkoi kertoa.

-Onko sinulla tulevaisuuden suunnitelmia? Nousta pääliköksi, tulla kuningattareksi? Kirkasjalka kysyi.

-En ole suunnitellut, Hopeatassu sanoi.

-Tähtiklaani on ilmottanut minulle, että sinun jälkeläisisestäsi pitää tulla suuri soturi, ja suuri klaanipäälikkö, Kirkasjalka kertoi.

-Entä jos en halua pentuja? Hopeatassu kysyi silmät avoinna.

-Se on sinun tehtäväsi, et voi paeta sitä, Kirkasjalka sanoi.

-Mutta kuka jahtasi minua unessa takaa?

-Tähtiklaani ei kerro asioita selvästi, Kirkasjalka sanoi.

-Entä kissa joka huusi minulle? Kuka hän oli? Hopeatassu kysyi.

-En tiedä, kuka hän on, mutta ajan mittaan se selviää kyllä. Sinun täytyy vain odottaa, Kirkasjalka kertoi.

-Selvä, Hopeatassu sanoi, ja käveli järkyttyneenä parantajan pesältä pois. Minun täytyy tehdä pentuja. Hopeatassu ajatteli. Onko se oikeasti kohtaloni?